Tärkein ensin: Eilen maistoin vihdoin pálinkaa (paikallinen hedelmäviina)! Tosin vasta "aloittelijoiden versiota" jossa on mm. hunajaa pehmentämässä makua.
Koulu alkoi tiistaina. Reilut 20 uutta Erasmusta, joista vähintään puolet on turkkilaisia. Ensireaktioni oli tietysti "onpa huonosti järjestetty orientaatioviikko". Koulua oli 1, 5 päivää, ei bileitä. No niitä bileitä nyt jokainen osaa järjestää itsekkin, mutta kaikki kyllä vähän odottivat jotain järjestettyä tutustumista. Ekan päivän ruokatunnilla ravattiin ympäriinsä ottamassa passikuvaa, ostamassa metrolippua, vaihtamassa rahaa...eikö aikuiset ihmiset huolehdi näistä asioista itse?
Koulun jälkeen jonotettiin opiskelijakorttia, kortit luonnollisesti askarellaan käsin. Leikataan passikuvaa, liimataan paperille, opiskelijan tiedot kirjoitetaan käsin. Ja sama uudelleen 16 päivän kuluttua sillä ensimmäinen opiskelijakortti on voimassa vain tasan 16 päivää. Sitten viedään uusi valokuva ja taas askarrellaan. Täällä voi vaan haaveilla siitä "piip" äänestä mikä lähtee matkakortista, kirjastokortista yms. huippumodernesta tavoista siirtää informaatiota.
Suurin osa koulun henkilökunnasta ei puhu englantia. Joka toisaalta tarkoittaa sitä, että kun sanoo esim. opiskelijakortti-tädille "köszönöm", saa maailmaa syleilevän hymyn. Koulun tietokoneetkin puhuu unkaria, tietysti. Joka on oikeestaan tosi siistiä, tulostamisestakin tulee aika eksoottista puuhaa kun tietokone alkaa kyselemään, että mitäs nyt tehdään. Valitse ja paina nappia. Öööh?
Kurssit vaikuttaa tosi hyviltä! Lectures= "istu hiljaa ja kirjoita muistiinpanoja", Seminars = "interaktiivisia, ryhmätyöskentelyä". Mulla on onneks suurin osa seminaareja. Ja yksi kurssi on sellainen jonka sisältöä en muilta osin ymmärtänyt, mutta sen perusideana on pitää esitelmä konferenssissa joka järjestetään sitä kurssia varten. Siitä saa erillisen todistuksen, että on pitänyt esitelmän kansainvälisessä konferenssissa. Ei paha.
Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että kaikki kurssit toteutuvat ja ne on sumplittu niin ettei aikataulut mene päällekkäin ja jokainen voi suorittaa juuri ne kurssit jotka on alunperinkin valinnut. Wau.
Tänään kävin kahvilla (no okei, se oli Irish coffee) saksalaisen koulukaverini ja yhden amerikkalaisen tytön kanssa (joka on tämän saksalaisen tytön kämppiksen koulukaveri). Hänen koulussaan on ollut ihan hullut tutustumis-sessiot ja bileitä koko ajan. Hajoiltiin meidän koulun orientaatioviikkoon ja kiristettiin tarjoilijan hermoja maksamalla yli kahden tuhannen forintin lasku lähes kokonaan kolikoilla.
Kun tulin kotiin, Stiina oli juuri tehnyt punajuurikeittoa. Ja jälkkäriksi espressot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti