keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Voi elämä

Mulla ei oo mitään, ei alkeellisimpiakaan arkirutiineja tai rytmiä elämässä. Tänään heräsin ensin puoli yhdeksältä maksamaa vuokran (käteisellä) vuokranantajalle. Sen jälkeen nukuin puoli kolmeen. Koska oli kauheesti univelkaa. Ja eilen meni taas myöhään.

Vielä kuukasi sitten heräsin aamuisin seitsemän tai kahdeksan aikaan viitenä päivänä viikossa, lähteäkseni töihin ja kouluun, ollakseni siellä neljä tai kuusi tuntia. Heräsin viikonloppuisinkin säädylliseen aikaan. Treenit kaksi kertaa viikossa, ulkona (oluella tms.) kävin korkeintaan kerran viikossa (Apua! Miten mä oon kestäny!) Söin lounasta joka päivä suurinpiirtein samaan aikaan. Olin myös aika lailla naimisissa näin rutiinien kanssa.

Jo nyt tuo elämä kuulostaa niin kaukaiselta...!

Menen nukkumaan milloin sattuu ja herään milloin sattuu. Käyn koulussa kolmena päivänä viikossa, ensin aamupäivällä ja sitten iltapäivällä tai illalla. Käyn yökerhossa tanssimassa 2 kertaa viikossa, en silti juo juurikaan alkoholia, tämän lisäksi koko ajan on jotain muuta sosiaalista. Bileitä voi olla minä viikonpäivänä tahansa. Unirytmini on kaoottinen, rahankäyttöni ei ole minkäänlaisessa kontrollissa. Syön kerran päivässä jotain jossain. Yleensä kyllä kokkaan kotona, mutta olen syönyt pastaa enemmän kuin kuluneena vuotena yhteensä. Liikuntaharrastukset ovat sentään vähän rytmittämässä arkea ja pitämässä päätä kasassa. Taekwondoa kerran tai kaksi viikossa ja capoeiraa keskiviikkoisin.

Mutta tämä on hyvä näin.

"Jokkainen pellaa niillä korteilla mitkä luoja on suonu."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti