Koulu on vihdoin alkanut tuntua vähän koululta. Ekalla viikolla mulla piti on neljä luentoa joista peruttiin puolet. Tämä viikko on alkanut vähän paremmalla menestyksellä.
Brittikirjallisuuden kurssilla mennään 1600-luvun näytelmissä ja esiintymistaidon kurssi vaikuttaa todella hyvältä valinnalta. Idän ja lännen kohtaamista käsittelevä kurssi on lennokas, hauska ja siinä sivussa vähän yleissivistävältäkin. Lisäksi tulen opiskelemaan rikoskirjallisuutta, projektijohtamista ja pitämään esitelmän konferenssissa. Aion myös osallistua Unkarin kulttuurikurssin aktiviteetteihin vaikka en kurssia suoritakaan: siellä opetellaan mm. kansantansseja.
Unkarin kielen opiskelu alkaa huomenna. Aluksi en valinnut tätä kurssia ollenkaan, mutta jo muutaman päivän täällä asumisen jälkeen totesin, että se on vähän niinkun pakko ellei halua tuntea itseään hylkiömaahanmuuttajairtolaiseksi joka kieltäytyy sopeutumasta uuteen kulttuuriin. Tiedättekös, maahanmuuttovirastossa ei ole juurikaan englannintaitoisia työntekijöitä. Ja postiin, jossa maksetaan laskut ja lähetetään rakkauskirjeitä poikaystävälle, en ole vielä uskaltanut mennä yksin. Enkä yhtään pane pahakseni osata vähän unkaria ja leveillä sillä CV:ssä.
Osa kursseista on Erasmus-kursseja ja osa on yhteiskursseja unkarilaisten Englanninopiskelijoiden kanssa. Kaksi asiaa jotka mulla oli kirkkaasti tiedossa ennenkuin lähdin vaihtoon: vaihtarit on yleensä tyytymättömiä siihen etteivät tutustuneet paikallisiin ja kurssivalinnat on aina menneet uusiksi paikan päällä. Mun vaihtokoulua ei voisi näistä moittia.
Ensi viikolla alkaa koulun järjestämät Capoeira -tunnit. Meen sinne puolalaisen vaihatarin kanssa ja vähän jännittää puhutaanko siellä(kin) vaan unkaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti