Perun kaikki pahat ajatukseni Unkarin postilaitoksesta. Olen nimittäin pitänyt sitä suurena vihollisenani nämä kaikki neljä viikkoa. Siellä saa aina jonottaa, mikäli pääsee niin pitkälle, että selvittää kaikenmaailman salakirjoituksia löytääkseen oikealle luukulle. Hikoilee ihan tolkuttomasti jonossa ja valmistautuu elekielisessioon, kun virkailijan kanssa ei varmasti löydy yhteistä kieltä. Ja olenko sittenkään oikeassa jonossa?
Ensimmäisellä postikäynnillä törmäsin vain unkarinkielisiin kyltteihin jotka näyttivät silmissäni ihmeelliseltä siansaksalta, ei toivoakaan, postissa nimittäin hoidetaan puolenmaailman asiat, en yhtään ihmettelisi vaikka siellä suoritettaisiin avioliittoon vihkimisiäkin. Lähdin siis pois.
Toisen kerran menin ison kauppakeskuksen postiin ajatellen, että siellä oltaisiin totuttu turisteihin. No tekstien lisäksi siellä oli kuvia: kuva kirjekuoresta ja kuva laskusta ja unkarinkieliset sanat niiden vieressä. Olin siis jo askeleen pidemmällä. Menin ottamaan vuoronumeron (noin viidenkymmenen silmäparin katsoessa epävarmaa haparointiani). Vuoronumeroita oli noin kymmentä eri laatua, selitykset unkariksi. Selvittelin salakirjoitusta kaikkien olemassaolevien vihjeiden perusteella ja sain valittua oikealta tuntuneen vuoronumeron. Noin vartin odottamisen jälkeen menin hikoilemaan luukulle. Virkailija puhui noin kolme sanaa englantia ja minä noin kaksi sanaa unkaria, sain kuitenkin kirjeet matkaan ja laskun maksettua. Tunsin itseni voittajaksi, suorastaan sosiaalisen kanssakäymisen ihmelapseksi ja matikkaneroksi!
Tästä kokemuksesta vahvistuneena päätin uskaltautua postiin lähettämään hieman kookkaamman paketin. Menin jälleen uuteen postiin. Se oli melko pieni, neljä palvelupistettä, ei unkarinkielisiä kylttejä, pelkkiä kuvia. Olin silti epävarma, sillä minulla oli erityisen haastava tehtävä: paketin lähettäminen. Kysyin muutamalta muulta asiakkaalta, eivät puhuneet englantia. Oli pakko luottaa omaan tulkintaan. Ja mitä vielä, sain englanninkielistä palvelua! Ja pakettikin on kuulemma jo saapunut vastaanottajalle.
Eilen kävin maksamassa kaasulaskun ja virkailija ihastui hiuksiini. Ymmärrän mikä on unkariksi "vitun hyvä" ja tämä auttoi tilanteen tulkitsemista.
Nykyään olen siis hyvissä väleissä Unkarin postin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti