Piti ostaa jogurttia niin ostinkin piimää. Kielimuuri.
Rakkauteni Forensic crime fiction -kurssiin sammui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Me keskitytään eniten tv-sarjoihin joissa tutkitaan ruumiita. Ja ensi kerraksi pitää lukea reilu viiden sivun artikkeli jossa selitetään sama asia kymmeneen kertaan: miten ruumista tukimalla saadaan vaihe vaiheelta selville kuolintapa ja murhaaja. Siis oikeesti, toi teksti on niin akateemista paskanjauhantaa jostain niin mitättömästä aiheesta, että se saa mut tuntemaan itseni sieluttomaksi idiootiksi kun perehdyn johonkin noin turhanpäiväisen merkityksettömään asiaan joka ei edes kiinnosta mua pätkääkään. Joka kappaleessa on lähes sama sisältö, mutta se on kerrottu aina eri tavalla, eri esimerkkejä käyttäen, niin turhaa! Hemmetin nörtit!!!
Noin, kiitos, oli ihanaa päästää tämä ulos. Jatkan lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti