Siellä täällä

Lóránd on Annastiinan kaveri, hän oli uudessa kodissani vastassa antaakseen avaimet ja selittääkseen perusjutut lämmityksestä ym. Opettelin vähän lausumaan unkaria ja olin kuulemma aika hyvä siinä. Mun lempparisana tällä hetkellä on Köszönöm (kiitos).

Lóránd vei mut epäilemättä yhteen Budapestin parhaista mestoista. Baariin joka ei ole virallinen baari ja sinne pääsee joko avaimella, jos on sellaisen saanut, tai soittamalla ovikelloa. Tunnelmaa kuvailisin ehkä parhaiten sanomalla, että se oli kuin olohuone joka on täynnä ystäviä. Omistajat eivät ole halunneet tehdä baarista tuottavaa bisnestä, vaan paikan jossa heidän ystävänsä voisivat hengailla. Toimii. Näytin kuulemma koko illan joko onnelliselta tai säikähtäneeltä. Jälkeenpäin ajateltuna se on varmasti ihan totta ja kertoo tosi hyvin sen hetken fiiliksistä.

Tänään kävin Csendes -nimisessä kahvilassa ja taida käydä vielä monta kertaa uudestaankiin. Kaikki pienet kahvilapöydät olivat keskenään erilaisia ja seinät olivat täynnä käsittämätöntä tavaraa. Katosta roikkui mm. polkupyörä ja pari tuolia oli tehty halkaistusta kylpyammeesta.


Asioin myös melko onnistuneesti ruokakaupassa. Muutamat työntekijät tuntuivat tuijottavan minua erityisen tarkkaavaisesti enkä ihmettele. Pävivittäistavarakaupassa ei yleensä käyttäydytä niin, että kierretään kauppaa ympäriinsä, tuijotellaan tavaroita pitkään ja palataan hyllyille monta kertaa ennekuin otetaan sieltä jotain. Eräässä toisessa kaupassa sain vartijan varauksettoman huomion palloillessani ympäriinsä, täytin varmasti myymälävarkaan tuntomerkit. Kassalla osasin jo luontevasti sanoa köszönöm.