"PLEASE, DON´T GO TO BUDAPEST"

Lueskelin netistä turistien tulikiven katkuisia kertomuksia Budapestin joukkoliikenteestä. Kieltämättä aika samalta tuntui minustakin kohdatessani ensimmäisen tarkastajan (niitä on täällä kuin sieniä sateella). Kun tarkastaja huomasi, että lippuani ei ollut leimattu hän kysyi tulenko Köbánya-Kispestiltä (Lentokentältä tulevan bussin päättäri). Siellä leimauslaitteet olivat todella epäloogisessa paikassa eikä (toisin kuin yleensä) kukaan ollut tarkastamassa lippuja ennen metroon menemistä. Tottakai turisti mokaa siellä! Niitä on sitten helppo käräytellä kun vaihtavat metroa Deák Térillä. Mitään ymmärrystä ei herunut ja tuntui kuin olisi puhunut kylmälle kiviseinälle. Tottakai jokainen on itse vastuussa siitä, että ostaa oikean lipun ja huolehtii leimaamisesta, mutta monet netissä itkevät turistit olivat saaneet sellaista kohtelua, että tunsivat itsensä rikollisiksi. Ja kertoessani Lórándille tästä lämminhenkisestä kohtaamisesta hän kertoi, että itse käyttää vain busseja sillä metro ja ratikat ovat yhtä kuin fasistisiat.

Seuraavana päivänä ostin viikkolipun ystävälliseltä lipunmyyjältä ja se lippu on kelvannut tarkastajillekin.

Olen havainnut täällä aikamoisia ristiriitoja. Jotkut ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä, toiset taas katkeroituneita mulkkuja. Ne mulkut pesiytyvät lipunmyyntikojuissa ja metrotunneleissa. Mutta myös eräässä ruokakaupassa viereisen kassan myyjä katsoi minua murhanhimoisesti samalla kun palveli omaa asiakastaan. Ja paperikaupassa myyjä ei katsonut edes minun suuntaani rahastaessaan. (En voinut käyttää sanaa "palvellessaan")

Ehkä kaikille nihkeille tyypeille tulee ammatinvalintatestissä tulokseksi "sovit täydellisesti metron tarkastajaksi" tai sitten heidän yltiömielenkiintoinen työnsä muokkaa heistä täydellisen epäystävällisiä ihmisraunioita.

Tämän vastakohtana ovat poskipusut, silmiin katsominen ja sellainen hymy joka, suomalaisen näkökulmasta, ylittää hurjimmatkin kuvitelmat siitä mitä hymy voi olla.

Huhhuh, mikä mesta.