Aloin pakata. Mutta mun pää kieltäytyy uskomasta, että oon oikeasti muuttamassa paikkaan jossa en oo koskaan käynyt. Tuntuu aivan sairaan oudolta. Pakata tavaroita viedäkseen ne kellariin, pakata vaikka ei tiedä minne on menossa.
Toisaalta taas, olo on stressitön, en tiedä liikaa siitä mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu. Ainakaan se ei tule olemaan tavanomaista arkea Suomen talvessa. Ei voi ottaa paineita mistään kun ei tiedä mistään mitään. Se on oikeastaan aika helpottavaa. Elämä käy raskaaksi aina silloin kun alkaa elää seuraavaa päivää ennenkuin on päästy eroon edellisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti