Viinanhuuruinen tuulahdus -tuulahdus Suomesta. Omaa äidinkieltäni puhuvia, kiroilevia ja vittuilevia, no mitäs muutakaan kuin suomalaisia. Löysin ne jostain oluthuoneelta Budan linnan kupeesta, siellä ne olivat istuneet puoli päivää ja tekivät varmasti viikon tilin sille ravintolalle.
Juotin niille pálinkaa, vein vittulaan ja syötin unkarilaista ruokaa. Ne kiroilivat ja vittuilivat ja puhuivat suomea ja minä unohdin olevani Unkarissa. Hetken jo halusin itsekin Suomeen, takaisin omieni luokse, mutta totesin että ehtiihän sitä taas ryypätä ja vittuilla sitten parin kuukauden kuluttuakin.
Viikon kohokohta oli kyllä se hetki unkarilaisessa ravintolassa, jolloin tarjoilija ei ollut uskoa korviaan kun Rami tilasi maitoa ja kaljaa.
Tässä tekstissä saatan syyllistyä yleistyksiin ja kärjistyksiin, jopa stereotypioiden romantisointiin, mutta tämä saattaa olla myös tarkka kuvaus tapahtumien kulusta. Jääköön se tulkinnanvaraiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti