Székesfehérvár on pieni kaupunki Budpaestin lähellä, meidän koululla on kampus myös siellä. Olen reilun kuukauden opetellut lausumaan kyseisen kaupungin nimeä ja nyt se alkaa jo sujua. Moha puolestaan on pieni kylä Székesfehérvárin kyljessä.
Lähdetiin siis retkelle tutustumaan Unkarin kulttuuriin. Nukuttiin yksi yö Székesfehérvárin kampuksen asuntolassa ja jossa ei ollut mitään muuta kodikasta tai mukavaa kuin toimiva lämmitys. Székesfehérvárissa kaupunkina ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että sieltä pääsee pois.
Shampanjaa, kotitekoista pálinkaa, absurdeja keskusteluja koirista. Hysteeristä naurua. Ja kampusbaari.
Niin, ilta jatkui kampusbaarissa joka oli niin kampusbaari kun vaan voi olla. Tunnelma oli jotenkin yli-aktiivinen ja suorastaan kliseisen teinijenkkileffamainen. Kaukana kotoa, keskellä ei mitään, ei sääntöjä, ei vastuuta, "eletään täysillä" tarkoittaa "biletetään täysillä". Aluksi se oli ihan hauskaa katseltavaa, mutta pian mulla meni hermot ja menin nukkumaan.
Aamulla kahdeksalta lähdettii Mohaan, osallistuttiin pieneen kyläjuhlaan, jossa "pelottavksi" pukeutuneet nuoret miehet maalasivat paikallaolijoiden naamat hiilellä ja tämän ideana oli pelotella talvea, jotta se lähtisi karkuun. Tarjolla oli munkkeja ja kuumaa mehua ja Mohassa oli sympaattista kyläjuhlan tuntua.
Päivällä takaisin Budapestiin jonne oli saapunut eräitä suomalaisia... Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.
Hei tahon kuulla toisen tarinan! Ja, haha, hyvin osuva tuo asuntolan kotoisuuden kuvaaminen..
VastaaPoista