Mennään Annastiinan kanssa istumaan aamukahville ulko-oven eteen, juuri niin kuin lämpiminä kevätpäivinä pitääkin tehdä. Naapurikämpässä on joku remppa meneillään ja omistajat seisoskelevat pihassa.
Olemme hädin tuskin istahtaneet kynnykselle kun saamme kuulla, että meidän pitäisi heittää pois kaikki kuolleet kukat ovemme vierestä. Ja tässä sisäpihallahan ei saa polttaa. Ja meidän täytyisi oikeastaan mennä sisään, sillä naapurikämppää ollaa myymässä ja vanha pariskunta on tulossa katsomaan sitä. Ja se, että me emme saa istuskella pihassa ei johdu varsinaisesti siitä tupakasta... Naisen äänensävy on ilkeä ja naama hapan, mies on jo mennyt kadulle odottamaan potentiaalisia ostajia. Sitten kun asunto on myyty ja maksettu niin sitten kyllä saamme tehdä pihalla ihan mitä huvittaa, mutta nyt meidän täytyy mennä piiloon.
Saamme olla onnellisia siitä faktasta, että en puhu unkaria. Provosoituminen on nimittäin toinen nimeni. Varsinaista sotaa meidän ja asunnon omistajien välille ei siis syttynyt, mutta sisäinen Aku Ankka on alkanut juonitella Tulpun pään menoksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti