Muistan erään maanantain jolloin kouluun herääminen oli vähintään yhtä vaikeaa kuin aina mulloinkin. Olin ainut joka ei ollut palauttanut brittikirjallisuuden lisätehtävää määräaikaan mennessä.
Koulun jälkeen otin bussin kotiinpäin, meinasin vaihtaa metroon, mutta päätinkin kävellä kun olin niin lähellä Tonavaa ja iltavalaistua ketjusiltaa. Tonavaa, Budaa ja siltoja katsellessa unohtaa aina kaiken mistä saattaisi vaikka vahingossa murehtia.
Ketjusillan toisessa päässä on monta sataa vuotta vanha pitkä tunneli, johon ei todellakaan ole suunniteltu mitään ilmastointia joten nykyään kun sen läpi menee autotie, jalankulkijoiden hengitysilmalle ei jää kovin hyviä mahdollisuuksia, kuten tavallista, jäin odottamaan bussia mennäkseni tunnelin ali seuraavalle pysäkille.
Liikenneympyrässä kuljeskeli poliisi. Kohta paikalle ajoi poliisiauto sekä moottoripyöräpoliisi. Tielle ajoi pari autoa lisää sulkien liikenteen joka suunnasta. Pariin minuuttiin ei näyttänyt tapahtuva mitään. Lopulta paikalla olevat autot ja moottoripyörät lähtivät kaahaamaan sillan yli ja kulman takaa ajoi lisää moottoripyöräpoliiseja yksi kerrallaan, jokainen pysähtyi hetkeksi ja kiihdytti sitten sillalle. Loputa kulman takaa tuli vielä noin 15 moottoripyrää, saman verran poliisiautoja ja vielä siviilipoliisiautoja. Viimeisenä tuli vielä paketiautollinen poliiseja.
Sitten tilanne oli ohi. Otinkin bussin joka kiertää Budan Linnan alueen läpi ja katselin maisemia.
Sitten kävin ruokakaupassa ja menin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti