Metsikössä vaellus oli kaikessa tervehenkisyydessään todella mukavaa, mutta seuratessamme polkujen sijaan ryhmänjohtajaa saimme kosketuksen todelliseen pusikkoon ja puolisen tuntia eksyksissä oloa. Parin tunnin rämpimisen ja lopulta hieman leveämpien polkujen jälkeen saavuimme jonkun linnan raunioille ja 99% porukasta alkoi olla vähän vittuuntuneita helteiseen metsikköön. Kreivin aikaan saimme kuulla, että läheiselle parkkipaikalle on järjestetty virvokkeita. Ryystimme kaivovettä, sekä viinistä ja vedestä sekoitettua juomaa eli fröccsiä auringon polttaessa jo valmiiksi punehtuneita olkapäitä.
Tankkauksen jälkeen oli taas tieodossa patikointia, mutta tällä kertaa oikein asfalttipäällysteisellä tiellä. Pellon reunassa ruskettuessani keskustelin suomalaisuudesta ja puolalaisuudesta sekä luonnollisesti vodkasta.
Perillä odotti ulos katettu pöytä peltojen ja viinikellarin välissä. Friteerattuja herkkusieniä, juustoa ja viiniä suoraan viereisiltä rypäleviljemiltä.
Viiniä sai juoda niin paljon kehtasi pyytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti