Luulenpa, että pahin on nyt, nämä viimeiset kaksi viikkoa. Melkein kaikki deadlinet koulussa on nyt, mutta en pysty enää keskittyä opiskeluun. En pysty nukkumaan enkä pysty heräämään aamulla. Kaikki muuttuu kohta taas niin radikaalisti.
En ole nähnyt Manua sen jälkeen kun lähdin tänne. Ja nämä kolme kuukautta ovat olleet p.i.t.k.i.ä joten nyt kun alkaa odottaa sitä näkemistä, on niin levoton olo, että haluaisi kiipeillä seiniä pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti