Kuvittelin meneväni merkittäväänkin turistikohteeseen suunnitellessani matkaa kaupungin laidalle puistoon johon on roudattu kommunistiaikaisia patsaita.
No ensin ihan omaa älykkyyttäni etsin bussia väärältä rautatieasemalta. Löydettyäni kartan ja huomattuani virheeni etsin bussin sille oikealle rautatieasemalle. Oikealta rautatieasemalta piti ottaa bussi, bussia piti odottaa 20 minuuttia. Vastapainona tämä bussi oli modernimpi ja siistimpi kuin paikallisliikenteen bussit. Reilun kymmenen minuutin kuluttua näin patsaspuiston pysäkin vilahtavan ohi. Samaan aikaan vieressäni istuva täti kysyi tiedänkö jotain tiettyä pysäkkiä ja kerroin että olen ilmeisesti itse väärässä paikassa enkä löydä bussista edes Stop -nappia. Yksi valtavan bussin kahdesta tai kolmesta Stop -nappulasta oli kuitenkin ihan penkkini vieressä ja lopulta olin mennyt vain kaksi pysäkkiä liian pitkälle -mikä tarkoitti vajaan puolen tunnin kävelyä autotien ja loputtoman pusikon välisellä kapealla hiekkakaistaleella.
Erään ohi ajavan auton töötättyä aloin tarkkailla ympäristöäni. Hetken päästä vanha mies pysähtyi vastakkaiselle bussipysäkille ja tuijotti kävellessäni ohi...ehkä hän halusi auttaa jos olen eksynyt...Muutama auto hidasti kohdallani, joka kerta autoa ajoi mies, yhdellä oli ikkuna auki ja hidastaessaan hän haki katsekontaktia. Olin jo melkein perillä kun se sama mies tuli toisesta suunnasta takaisin, hidasti ja huuteli jotain josta ymmärsin vain sen verran, että hän halusi minut autoonsa. Mies ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan englantia, mutta käsimerkeistäni hän lopulta tajusi ajaa pois.
Päästyäni oikealle bussipysäkille kävelin välittömästi tien toiselle puolelle ja jäin odottamaan bussia takaisinpäin. Olin tehnyt matkaa patsaspuistoon melkein kolme tuntia, mutta kun pääsin perille en halunnut muuta kuin päästä takaisin kaupunkiin.
Tänään yritin uudella onnella. Pääsin perille ilman ongelmia, mutta huomasin, että kyseinen puistopläntti ei ollut ollenkaan kaiken vaivannäön arvoista. Olin alueella alle puoli tuntia ja mennessäni takaisin bussipysäkille tien vastakkaisella puolella ajava rekkamies hidasti, tööttäsi ja teki vihjailevia liikkeitä kädellään ja suullaan...
Luulin siis meneväni turistirysään, mutta todellisuudessa menin vasemmalla kädellä huitaistuun ulkoilmamuseon irvikuvaan erittäin huonomaineisella alueella.
Kiitos taas elämä tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti