On hassua tulla kotiin matkalta, kun se koti on maassa jossa on asunut vain pari kuukautta, mutta matkakohteeseen verrattuna se tuntuu kodilta ja monet uudet asiat tuntuvat jo arkipäiväisiltä.
Kun tulen kotiin Unkariin pystyn ymmärtämään ihmisten puheesta hyvin vähän, pystyn käymään vain mitättömän yksinkertaisia keskusteluja maan virallisella kielellä. Mutta se että ymmärtää jotain, on jo paljon.
Olen tottunut elämään kuplassani. Käytännössä en ymmärrä yhtään mitä ympärilläni puhutaan, enkä voi kommunikoida sujuvasti kenen tahansa kanssa kielimuurin takia. Kaveripiirini ulkopuolella olen aina vähän eristykissä todellisuudesta.
Kaupan kassalla sekoitan sujuvasti unkaria ja englantia. Tutuille puhun vahingossa suomea. Saatan vastata suomen kieliseen kysymykseen englanniksi ja toisinpäin, sillä kun ymmärrän jotain, en rekisteröi millä kielellä tai keinolla viesti välitettiin.
Kun kävimme kaverini kanssa oopperassa Wienissä, emme edes aluksi panneet merkille sitä ettemme ymmärrä esityksestä mitään. Niin luonnollista siitä on tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti