Ei voi kuin katsella ja kuunnella miten päivät ja viikot viuhuvat ohi. Ne loppuvat ennenkuin ehtivät edes alkaa. Muutaman viikon kuluttua olen taas Suomessa, onneksi vain muutaman päivän. Rakastettava kouluni kustantaa kahden viikon kurssin Bulgariassa.
Mutta sen jälkeen, julma totuus: Suomi, on taas raastavaa arkipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti