Kyynel

Tulen ikävöimään jopa niitä hetkiä, jolloin tullessani Csendesiin huomaan, että lempisohvani on varattu.

16.5.

Se on vähän niinkuin sielu pakkohuutokaupattais, kun elämä heittää Budapestin kaltaiseen kaupunkiiin ja sitten sieltä joutuu ostamaan paluulipun pois.

Takaisin perussuomeen

Ei voi kuin katsella ja kuunnella miten päivät ja viikot viuhuvat ohi. Ne loppuvat ennenkuin ehtivät edes alkaa. Muutaman viikon kuluttua olen taas Suomessa, onneksi vain muutaman päivän. Rakastettava kouluni kustantaa kahden viikon kurssin Bulgariassa.

Mutta sen jälkeen, julma totuus: Suomi, on taas raastavaa arkipäivää.

Naapurirakkautta

Mainitsin jo aiemmin naapuriasunnon omistajista joiden mielestä ulkona istuskelu ja sen sellainen rento elämäntyyli on kauhistuttavaa. He ovat myymässä asuntoaan ja pelkäävät pontetiaalisten ostajien pelästyvän naapurikämpän nuorisoa niin paljon, että jää rahat saamatta.

He olivat viikko sitten purkaneet tuskiaan Stiinan kaverille. Naapuri oli ilahtunut, kuullessaan että muutan kohta pois Unkarista "Hyvä, se säikäyttää kaikki naapurit". Vuokranantajamme oli kuulemma saanut samanlaista kunnioittavaa kohtelua kun itse aikoinaan asui tässä.

Nuo tyhmät ihmiset ansaitsivat kaiken julmuuden ja oveluuden mikä meillä on antaa, mutta koska ei maailmaa sotimalla paranneta olemme olleet kilttejä, suorastaan armollisia ja ainoastaan kuivattaneet värikkäitä alusvaatteita heidän ovensa edessä ja liimanneet ulko-oveemme Greenpeacen sateenkaari -tarran ja tantra jooga mainoksen, jossa on hyvin intiimi kuva.

Vähän pihalla

On hassua tulla kotiin matkalta, kun se koti on maassa jossa on asunut vain pari kuukautta, mutta matkakohteeseen verrattuna se tuntuu kodilta ja monet uudet asiat tuntuvat jo arkipäiväisiltä.

Kun tulen kotiin Unkariin pystyn ymmärtämään ihmisten puheesta hyvin vähän, pystyn käymään vain mitättömän yksinkertaisia keskusteluja maan virallisella kielellä. Mutta se että ymmärtää jotain, on jo paljon.

Olen tottunut elämään kuplassani. Käytännössä en ymmärrä yhtään mitä ympärilläni puhutaan, enkä voi kommunikoida sujuvasti kenen tahansa kanssa kielimuurin takia. Kaveripiirini ulkopuolella olen aina vähän eristykissä todellisuudesta.

Kaupan kassalla sekoitan sujuvasti unkaria ja englantia. Tutuille puhun vahingossa suomea. Saatan vastata suomen kieliseen kysymykseen englanniksi ja toisinpäin, sillä kun ymmärrän jotain, en rekisteröi millä kielellä tai keinolla viesti välitettiin.

Kun kävimme kaverini kanssa oopperassa Wienissä, emme edes aluksi panneet merkille sitä ettemme ymmärrä esityksestä mitään. Niin luonnollista siitä on tullut.

En uskonut että vodka voi maistua hyvältä...

...kunnes maistoin puolalaista vodkaa. Suosittelen. Enkä ihan uskonut äärimmäiseen julmuuteen, kunnes kävin Auschwitzissa.

Budapestista menee bussi Krakovaan. Se ajaa Slovakian läpi ja matka mutkittelevia teitä pikkukylien ja kaupunkien läpi kestää noin seitsemän tuntia. Maisemia katsellessa sijoitin itseni johonkin satukirjaan todellisuuden sijaan. Kukkulat, laaksot, pienet mökit ja purot, hiljainen lumisade... ja perillä Krakovassa oli keskiaikainen keskusta.

Olin siis kolmen päivän "luokkaretkellä" koulukavereiden kanssa. Matka sisälsi kauniita rakennuksia, ihania ihmisiä ja ahdistavaa, surullista historiaa. Ja tapasin myös Krakovassa vaihdossa olevan luokkakaverin.

Nyt on kevätloma ja pitäisi opiskella...

Unkari-Itävalta

Budapestista pääsee kolmessa tunnissa Wieniin ja bussimatka kustantaa 25 euroa. Joten tämä tilaisuus oli vähän niinkuin pakko käyttää. Unkariin jotakuinkin tottuneena Itävallan matka oli hyvin mielenkiintoinen. Miten moni asia voikaan muuttua kolmen tunnin ajomatkan aikana...

Wienissä nimittäin on tasaisia katuja eikä asfaltoituja kärrypolkuja. Kadut on lakaistu hammasharjalla ja nurmikot leikattu kynsisaksilla. Kukaan ei näytä käyvän paskaduunissa, kaikilla on mukavat kengät ja siellä loikoillaan hyvin hoidetuissa puistoissa linnojen ja kirkkojen edustoilla. Tunnelma on rauhallisen onnellinen kuin nukketalossa. Ihmiset näyttävät ihmisiltä, sellaisilta kuin ihmisinä haluavat -eivät farkkumainosten halpakopioilta. Kerjäläisten sijaan kadulla turistien rahoja kyttää Kansallisoopperan lipunmyyjät.

Mekin kävimme oopperassa, sunnutai-iltana. Kahden euron seisomapaikoilta pääsi livahtamaan ylärivin vapaille penkeille.

Suomea ja ulkomaita

Alle kuuden viikon päästä takaisin Suomeen..kuusi viikkoa menee aika nopeesti. En tiedä mitä ajattelisin tästä "kotiinpaluusta", oon kehittänyt aikamoiset angstit Helsingin tylsyyttä ja suomalaista mentaliteettia kohtaan. Toisaalta, eilen käydessäni suurlähetystöllä äänestämässä törmäsin luonnollisesti muutamaan suomea puhuvaan suomalaiseen. Aistin ystävällisyyden heidän vähäeleisyydessään eikä kukaan lässyttänyt mitään turhaa vain kohteliaisuudesta, tunsin oloni kotoisaksi.

Mutta tiedän, että tämä Unkariin muutto oli vasta alkua...

Huomenna aamulla lähden kahden koulukaverin kanssa bussilla Wieniin. Suomalaiselle on hyvin eksoottista mennä ulkomaille bussilla. Ensi viikon keskiviikkona lähdetään isommalla porukalla Krakovaan ja käydään myös Auswitcissa. Sitten on viikon loma joka kuluu ahkerasti opiskellessa.

Tämä minun elämäni ei ole lainkaan hullumpaa tällä hetkellä.

Tyynysota!

Eräänä sunnuntaina sain höyheniä kurkkuuni.